2. lokakuuta 2016

Millaista on opiskelu Ypäjän Hevosopistolla?

Ajattelin kirjoittaa aiheesta, josta saan jatkuvasti useita kysymyksiä. Se, millaista opiskelu Hevosopistolla on ja mitä siellä ylipäätänsä opiskellaan, kiinnostaa hevosihmisten lisäksi myös ihmisiä, jotka eivät välttämättä ole hevosista kiinnostuneita. Itse hain Ypäjälle opiskelemaan peruskoulun jälkeen ja kolmivuotisen koulutuksen jälkeen valmistuin hevosenhoitajaksi (hevostalouden perustutkinto). Hevosopistolla voi kuitenkin opiskella myös ratsastuksenohjaajaksi, ratsastuksenopettajaksi, kengityssepäksi, tallimestariksi, hevoshierojaksi, ratsastusterapeutiksi ja ratsu- ja ravivalmentajaksi. Vaihtoehtoja on siis useita, mutta kirjoitan tällä kertaa siitä, mitä kaikkea omat opinnot pitivät sisällään.

Millainen oppilaitos Ypäjä mielestäni on?


Kokemukseni Ypäjästä oppilaitoksena ovat kaikinpuolin positiivisia. Mielestäni sellaiselle ihmiselle, joka todella haluaa oppia, tarjoaa koulu erittäin hyvää opetusta, monipuolista kokemusta ja erinomaiset puitteet ja mahdollisuudet hevosten kanssa oppimiseen ja toimimiseen.

Ypäjän alueella vaikuttaa lukuisia hevosalan ammattilaisia, joten se on loistava paikka verkostoitumiseen ja siellä on jatkuvasti mahdollisuus seurata läheltä ammattilaisten työskentelyä


Tekaisinpas yhdet suitsetkin Ypäjällä.

Mitä kaikkea kolme vuotta kestäviin opintoihin kuuluu?


Hevosenhoitajan opinnoissa ensimmäiset puolitoista vuotta ovat kaikille yhteisiä. Tämän jälkeen alkavat suuntautumisopinnot. Itse suuntauduin opinnoissani ratsuhevosen peruskouluttamiseen, mutta mahdollista on suuntautua myös kengittämiseen, hevosharrastepalveluiden tuottamiseen, ravihevosen valmennukseen, hevoskasvatukseen sekä hevosvarusteiden valmistamiseen.

Vaikka muistiin on opiskeluista paljon jäänytkin, päädyin silti kaivamaan esiin todistukseni, jotta saisin avattua koulutuksen sisältöä siitä kiinnostuneille mahdollisimman tarkasti. Luonnollisestikin todistus näyttää hieman erilaiselta henkilöillä, jotka suuntautuneet eri linjalle ensimmäisten 1,5 vuoden jälkeen.

Koulutuksen laajuuus on yhteensä 120 opintoviikkoa, joista 90 viikkoa on ammatillisia tutkinnon osia. Tämä 90 opintoviikkoa jakautuu seuraavanlaisesti:

Hevosen hoitaminen ja hyvinvoinnista huolehtiminen, 10 ov
Hevosen hoitaminen ja käsittely, tunnistaminen 2ov
Tuotantoympäristö 1ov
Ruokinta I 1ov
Hevosen terveydenhoito, lääkintä ja ensiapu 1ov
Anatomia ja fysiologia 2ov
Kavionhoito ja kengittäminen 1ov
Varusteoppi 1ov
Kestävä kehitys, ympäristö ja työturvallisuus 1ov

Yrittäminen hevostalousalalla 10 ov
Yrityslaskennan perusteet 1ov
Yrittäminen 1ov
Verotus ja kirjanpito 1ov
Tuet ja rahoitus 1ov
Liiketoimintasuunnitelma 1ov
Markkinointi ja asiakaspalvelu 1ov
Tietotekniikka 1ov
Kilpailujen ja tapahtumien järjestäminen 2ov
Opiskelijan ohjaus 1ov

Tallin ja talliympäristön hoitaminen 10 ov
Hevosen hoitaminen, käytännön tallityöt 5ov
Talliympäristö, tarhat, laitumet ja urheilualueet 1ov
Talliympäristö, tarhat ja laitumet 0,5ov
Urheilualueet 0,5ov
Tekniikka 1ov
Hevostalouden tuotantomuodot, hevosen kuljettaminen 1ov
Hevostalouden tuotantomuodot 0,5ov
Hevosten kuljettaminen 0,5ov
Jalostuksen perusteet 1ov
Hevoskasvatus 1ov

Näytöt:
Tallin ja talliympäristön kunnossapitotyöt
Hevosen kuljettaminen

Ratsastaminen ja raviurheilu 20ov
Valjastus ja ajaminen 4ov
Satulointi ja ratsastaminen 4ov
Hevosen hoitaminen, käytännön tallityöt  7ov
Ruokinta II 1ov
Esittäminen ja näyttelytoiminta 1ov
Juoksuttaminen 1ov
Varsanopettaminen 2ov

Näytöt:
Ajaminen
Ratsastaminen
Avustaminen varsanopetuksessa
Hevosen esittäminen

Ratsuhevosten hoitaminen 10ov
Ratsuhevosten hoitaminen, tallitoiminnan suunnittelu 5ov
Ruokinnan suunnittelu 1ov
Eläinlääkintä 1ov

Näytöt:
Ratsuhevosen hoitaminen
Asiakaspalvelu
Eläinlääkintä

 Ratsun peruskouluttaminen 10ov
Ratsun peruskouluttaminen 6ov
Ratsuhevosjalostus 1ov
Nuortenhevosten näyttelyt ja kilpailutoiminta 1ov
Opinnäytetyö 2ov

Näytöt:
Juoksuttaminen
Irtohypyttäminen
Ratsuhevosen sisäänratsastus
Ratsuhevosen alkukouluttaminen

Erikoistuminen ratsuhevosen peruskouluttamiseen 10ov
Kouluratsastus 4ov
Esteratsastus 3ov
Maastoesteratsastus 1ov
Varustehuolto 1ov
Kilpailusäännöt 1ov

Näytöt kouluratsastukseen suuntautuneille:
Kilpailusuoritus tasolla Helppo B
Loppukoe Helppo A:1
Esteratsastustehtävä
Kilpailusuoritus tasolla 80-90cm
Maastoratsastus tasolla harrasteluokka
Työskentelynäyttö

Hevostapahtumien järjestäminen 10ov

Mistä koostuvat loput 30 opintoviikkoa? Hevosopistolla, ihan niinkuin muissakin ammattikoulussa opiskellaan myös peruskoulusta ja lukiosta tuttuja aineita. Verrattuna hevosia käsitteleviin aineisiin, on näiden yleisaineiden määrä huomattavasti pienempi, mutta joka tapauksessa niitä löytyi lukujärjestyksestä ja sittemmin todistuksesta arvioituina seuraavanlaisen otsikon alapuolelta:

Ammattitaitoa täydentävät tutkinnon osat 20ov

Äidinkieli 4ov
 Kirjallinen viestintä 2ov
 Suullinen viestintä 1ov
 Äidinkieli osana ammattitaitoa 1ov
Toinen kotimainen kieli, ruotsi 1ov
Vieras kieli, englanti 2ov
 Englanti 1ov
 Hevosalan ammattienglanti 1ov
Matematiikka 3ov
 Matematiikan peruskurssi 1ov
 Ammattimatematiikka 2ov
Fysiikka ja kemia 2ov
 Ammattifysiikka 1ov
 Ammattikemia 1ov
Yhteiskunta-, yritys-, ja työelämätieto 1ov
Liikunta 1ov
Terveystieto 1ov
Taide ja kulttuuri 1ov
Liikunta 4ov

Lisäksi koulutukseen kuului valinnaisaineet, jotka meidän linjalla olivat automaattisesti lähes pelkästään kouluratsastusta, esteratsastusta ja hevosen hoitamista. Tämän lisäksi saimme valita yhden opintoviikon joko kengitystä tai hevosen venytystä ja hierontaa. Useimmat opiskelukaverit taisivat valita venytyksen ja hieronnan, mutta itse päädyin tarttumaan vielä kengitysvasaraan, kun siihen kerran oli mahdollisuus. Nyt jälkikäteen harmittelen, että miksi ihmeessä ei voinut valita silloin molempia!

Vapaasti valittavat tutkinnon osat 10 ov
Kouluratsastus 5ov
Esteratsastus 2ov
Hevosen hoitaminen 2ov
Kengittäminen 1ov

Työssäoppiminen ja opinnäytetyö

Opintoihin kuului lisäksi kaksi työssäoppimisjaksoa. Ensimmäinen näistä, kestoltaan 2 kuukautta, suoritettiin heti toisen vuoden alussa ja toinen hieman pidempi jakso myöhemmin suuntautumisopintoihin sisällytettynä. Muistaakseeni ensimmäiselle jaksolle saimme mukaan pitkän liudan kirjallisia tehtäviä, jotka arvosteltiin erikseen. Myös jatkosta suoriutuminen arvosteltiin työssäoppimispaikan "työnantajan puolesta". Työssäoppimisjaksot suoritetaan hevosalan yrityksessä työntekijän roolissa joko Suomessa tai ulkomailla. Ensimmäisen omista työssäoppimisjaksoistani pääsin suorittamaan Primus-tallille Espooseen ja toisen jakson puolestaan Kyra Kyrklundin tallille Englantiin. Molemmista paikoista jäi hyviä muistoja ja erinomaista oppia, vaikka talleilla olinkin aiemminkin työskennellyt.  Hevosopiston kautta on mahdollista päästä todella kivoihin paikkoihin suorittamaan työssäoppimisjaksoja ja mielestäni nämä työssäoppimisjaksot voivat olla monelle erinomainen, korvaamaton apu myöhempää työllistymistä ajatellen.

Opintoihin kuuluu myös opinnäytetyö, jonka aiheen sai lähestulkoon vapaasti valita. Opinnäytetyö sai olla osin käytäntöä, muistelen että joku esimerkiksi valmisteli opinnäytetyönään nuoren hevosen johonkin tapahtumaan ja dokumentoi sitten koko urakan opinnäytetyönä. Opinnäytetyön pystyi tekemään myös esimerkiksi jostain hevostapahtumasta, hevosrodusta, ratsastusvarusteista... Lista on loputon. Oman opinnäytetyöni aihe oli "Ratsastajan fyysinen harjoittelu istunnan ja vaikuttamisen tukena" ja työ käsitteli sitä miten ratsastaminen vaikuttaa meihin, mitkä lihasryhmät tyypillisesti ovat heikkoja tai kireitä ratsastajilla ja millaisilla kuntoilu- ja venyttelyharjoituksilla on myönteisiä vaikutusta ratsastukseen, istuntaan ja apujenkäyttöön. Opinnäytetyö esiteltiin muille oppilaille ja opettajille ja myös siitä sai arvosanan todistukseen.


Ensimmäistä kertaa maailmalla - työssäoppimassa Englannissa.


Millainen on tavallinen koulupäivä Hevosopistolla?


Ensimmäisenä vuotena koulunkäynti teoriaviikoilla muistutti hyvinkin paljon opiskelua missä tahansa koulussa. Koulupäivät alkoivat usein kahdeksalta ja loppuivat 15-16 välissä iltapäivällä. Osa tunneista oli teoriaa (yleisaineita ja hevosaiheista teoriaa) ja osa puolestaan käytännön tekemistä ja harjoituksia talleilla - ratsastusta, ajoa, klippausta, varsojen ohjasajoa, irtohypytystä... Ihan tavallisia asioita siis, mitä hevosten kanssa tehdään. Opinnoissa lähdetään hyvin perusasioissa, mutta jokaista aihealuetta kuitenkin käsitellään erittäin perusteellisesti ja hyviä vinkki vitosia voi poimia kokeneempikin hevosten kanssa puuhastelija.

Talliviikot olivat ensimmäisenä vuotena erikseen. Kaksi viikkoa kerrallaan ja ne käsittivät ratsu- tai ravitallin normaaleja päivärutiineja. Aamutallit alkoivat kuudelta hevosten ruokkimisella, karsinoiden siivouksella ja tarhaamisella. Tarhaamisen jälkeen käytiin aamupalalla ja sen jälkeen talliin palattiin tekemään hommia mitkä mahdollisesti olivat jääneet kesken (karsinan siivous, kuivittaminen), lakaisemaan, siivoamaan tarhoja ynnä muita arkisia tallin pikkurutiineita. Muistaakseni talliviikoilla aamutallista vapauduttiin yleensä jo 9 jälkeen, joskus lähempänä kymmentä. Päivätalliin tultiin puolilta päivin jolloin hevoset ruokittiin ja tehtiin tarhavaihdot. Iltatalliinkaan ei tainnut kuulua mitään kovin kummallista, hevoset tuotiin sisälle, ruokittiin ja talli siivottiin. Yöheinät jäi jokaisen kontolle muutaman kerran tallijaksossa. Jokaisella oli lisäksi muutama vastuualue, esim satulahuone, solarium tai vesikarsinoita joiden siisteydestä piti vastata läpi päivän ja joihin kerran viikossa tehtiin ohjeiden mukainen viikkosiivous. Karsinatkin oli talliviikoilla jaettu niin, että jokainen vastasi samojen karsinoiden siivoamisesta läpi viikon ja kerran viikossa siivottiin vesi- ja ruokakupit, suolakivi ja karsinan seinät ja kalterit. Suurin syy siihen, että vastuualueet koulussa oli jaettu niin selvästi, oli varmastikin se, että jokaisesta talliviikosta suoriutuminen arvosteltiin - niin suullisesti kun numerollakin, joka vaikutti myöhempiin arvosanoihin todistuksessa. Yhtä ihmistä kohden hevosia oli talliviikoilla hoidettavana yleensä noin 4-5. Tämä onkin aihe josta tuntuu, että moni on kuullut ja joka on herättänyt eniten kysymyksiä ja naureskeluakin. Syynä tähän on yleensä se, että monessa paikassa työntekijän vastuulla saattaa olla huomattavasti suurempi määrä hevosia ja kyselijöitä tuntuukin mietityttävän se, että onko koulussa pienempään työmäärään tottuneella myöhemmin työelämässä valmiudet hoitaa yksin isompaa hevoskatrasta. Vaan pujahdetaanhan työssäoppimisjaksoilla kuitenkin lähemmäksi todellisuutta vastaavaa työelämää, eikä varmasti monessa muussakaan ammatillisessa oppilaitoksessa opiskelijoita isketä heti täyspäiväisen työntekijän saappaisiin. Koulu on oppimista varten ja mielestäni on ihan ymmärrettävää ja jopa hyödyllistäkin, että siellä asioita tehdään pienemmissä määrissä, pala kerrallaan ja pieniin asioihin huomiota kiinnittäen, jotta lopputulemassa kokonaisuus voidaan ymmärtää laajemmin. Mielestäni tässä järjestelyssä ei siis ole mitään naureskeltavaa - vaan se on täysin looginen. Sitä paitsi Australiassakin meillä oli 28 hevosen tallissa parhaimmillaan 6-7 hevosenhoitajaa/tallityöntekijää ja lisäksi vielä 4-5 osa-aikaista ratsastajaa. Ja hevosopistolla jos tallijaksoilla jäikin vähän luppoaikaa ja ylimääräistä energiaa, pystyi sen erinomaisesti käyttämään esimerkiksi ratsastamiseen tai opiskeluun.

Suuntautumisopinnoissa meillä oli tallia normaaliopintojen ohella joka päivä. Suuntautumisryhmässämme oli 9 ihmistä, joista jokaisella oli A-hevonen, jolla oli tarkoitus treenata, kisata ja suorittaa loppunäytöt. Tämän lisäksi oli B-hevonen, joka oli ensin 3-vuotias sisäänratsastettava ja näiden lähdettyä laitumelle saimme B-hevosiksi 4-5 vuotiaita ratsunalkuja, joiden kanssa treenasimme ja kilpailimme niiden omalla tasolla. Yhdeksää ihmistä kohden oli siis 18 hevosta, joiden hoito jaettiin meidän 9 kesken. Käytännössä jollain viikolla oltiin aamutallissa, toisella päivätallissa ja kolmannella iltatallissa. Myös viikonloput jaettiin kristillisesti tasan ja niinkuin ensimmäisenäkin vuotena, jotkut hoisivat ja ratsastivat hevosia jouluna ja toiset puolestaan vuoden vaihtuessa. Kenellekään hevosihmiselle tuskin yllätyksenä tulee, että hevosista huolehditaan vuoden jokaisena päivänä, mutta harvassa koulussapa ollaan aamusta iltaan riippuumatta siitä, onko joulu vai juhannus! Ratsuhevosen peruskoulutuslinjalla oli joka päivä kaksi ratsastustuntia aamulla ja muita käytännön tunteja tai teoriaa iltapäivällä. Hyvin hevosen tuoksuista arkea siis - vaan mikäs sen parempaa!



Jokaisella linjalla koulupäivät rakentuivat hyvin erilailla, mutta omat suuntautumisopintoni menivät pitkälti saman kaavan mukaan.

Hevostapahtumat Ypäjällä


Hevostapahtumia Ypäjällä järjestetään ympäri vuoden. On Finnderby, kisaviikko, Nuorten hevosten festivaalit, Laatuarvostelut, Oripäivät, Kyvyt Esiin... Kisoja on ympäri vuoden, niin ulkona kuin hallikaudellakin. Joka viikko on keskiviikkokisat, ulkomaalaisia valmentajia käy jatkumasti pitämässä valmennuksia ja klinikoita. Ypäjä on todella paikka, jonne hevosalan harrastajia ja ammattilaisia kokoontuu vähän väliä. Opiskelijana pääset näkemään Hevosopiston tapahtumarikkaan arjen monesta eri vinkkelistä. Joskus seuraat valmennusta katsojan roolissa, toisella kerralla olet tapahtumajärjestäjänä, ja joskus esitätkin varsaa Kyvyt Esiin-kilpailussa tai kilpailet kisaviikolla. Arki hevosopistolla on antoisaa muutenkin, mutta ympärivuoden järjestettävät hevosaiheiset tapahtumat tekevät opiskelusta entistäkin rikkaampaa.

A-hevosen kanssa kenttäkilpailuissa Kisaviikolla.

Saattamassa sijoittuneita ratsukoita palkintojenjakoon Finnderbyssä.

Toimihenkilötehtävissä Oripäivillä
Kuuluttamassa kisoissa

Jäikö jotain vielä puuttumaan?


Tulipas pitkä teksti tällä kertaa, liekö kukaan jaksanut lukea loppuun asti. Kolmeen vuoteen mahtuu niin paljon, että vaikka aikaa opinnoista on kulunut, voisi niistä todennäköisesti kirjoittaa ja kertoa tarinoita loputtomiin. Toivon, että teksti kuitenkin valoittaisi hieman, millaista opiskelu hevosopistolla on ja mitä kaikkea se pitää sisällään. Mikäli jotain olennaista jäi kuitenkin uupumaan tai teksti herätti uusia kysymyksiä, kysykää rohkeasti niin vastailen teille ilomielin - tarvittaessa vaikka uuden blogikirjoituksen muodossa.

Tammoja tutkittavana MTT:n hevostutkimuksessa

3 vuotiaat oripojat laitumella. Kuva: Tiia Tuulivaara

3-vuotias sisäänratsastettavani San Rhobert

Maastossa 3 vuotiaiden kanssa


Toinen B-hevoseni, 4 vuotias Ypäjä Armeli ulkoilemassa kauniissa talvisissa maisemissa.

Ja harjoittelemassa esteitä Ypäjä-hallissa keskiviikkokisoissa.


Bessie harrasteluokan rataestekokeessa.








21. syyskuuta 2016

Kuvapostaus

Suomeen tultuani ymmarsin, ettei turhaan sanota, etta matkustelun huono puoli on se ettet enaa ikina ole kotona, vaan sydamestasi osa on aina toisaalla. Illat pimenevat ja paiva toisensa jalkeen aamut ovat yhta viileita ja joka aamu kylmaan autoon istuessani tiedan, etta talvi on taalla murheellisen pian. Kaipaan Australiaa hamahakkeineen ja kuuman polttavine kesapaivineen. Kaipaan aikaisia aamuyon heratyksia, aamun ensimmaisia hevosen horahdyksia ja tallin tuoksua. On ollut ihanaa paasta tyoskentelemaan ratsujen kanssa ja kouluttamaan nuoria ratsuhevosen alkuja taalla Suomessa. Samalla kaipaan kuitenkin myos vauhtia ja jannitysta laukkahevosen kyydissa. 

Kirjoitan puhelimella, joten pidemmitta puheitta - kaivoin puhelimen katkoista muutamia arkisia kuvia reissun varrelta. Osa on saattanut taalla jo pyorahtaa, mutta joukossa varmasti muutama uusikin.

Vaikka lampimat hiekkarannat pyorivatkin mielessa, yritan keskittya nauttimaan siita kaikesta mita Suomen syksy tuo mukanaan - ja hevosista voi onneksi nauttia taallakin!
































6. huhtikuuta 2016

6.4.2016

Elämä rullaa tasaisen mallikkaasti ja päiväni ovat edelleen yhtä täynnä hevostelua ja ratsastusta kuin ennenkin. Tallissa on mukavia nuoria hevosia, jotka opettelevat asioita ratsu-uransa alkumetreillä. Kevätpäivien aurinko on lämmittänyt niin, että maneesissa voi ratsastaa jo t-paidassa ja tuntuu, että oma olokin piristyy päivien pidentyessä ja ilmojen lämmitessä. Moni voisi luulla, että ikävöisin jo Australian lämpöä, mutta itseasiassa olen iloinnut siitä, ettei lämpötila lähentele enää neljääkymmentä astetta joka päivä. 

On ihanaa ratsastaa taas enemmän ratsuja. Toki laukkahevosilla ratsastamista kaipaa nyt hieman vuorostaan. Siinä oli niin paljon jännitystä ja vauhdinhurmaa. Kuitenkin olen aina ollut ratsuihminen, joten nautin saadessani keskittyä täysin siihen, että hevoset olisivat rentoja, hyväntuulisia ja tekisivät töitä mahdollisimman oikein ja hyvin. Kun hevoset ovat rauhallisia ja ilmeeltään tyytyväisiä koko satuloinnin, selkäännousun, työskentelyn ja kaiken muunkin käsittelyn ajan, tietää että asiat on hyvin.



Joku kysyi, olenko käynyt katsomassa Kanadaa - entistä hevostani. Kävin katsomassa Kanadaa heti Suomeen tultuani, kun olin vain saanut ensin ostettua auton. Pääsin vähän ratsastamaankin ja pakko kyllä sanoa, että oli kiva päästä ratsastamaan hänellä vuoden jälkeen. Paljon ehtii tapahtua ja muuttua nuoren hevosen elämässä reilussa vuodessa, mutta olo Kanadan selässä oli varsin tuttu ja turvallinen.
Video, jonka Salome Kallio (@salomekallio) julkaisi

Myöskin pieni perheeni on kasvanut sitten viime blogi-kirjoituksen. Feta muutti luokseni kuukausi sitten ja on siinä ajassa jo opettanut, miten helppoa hevosia on kouluttaa, kun ottaa vertailukohdaksi kissan! Hän on kuitenkin viisas, ystävällinen ja hyvin seurallinen.


Loppuun laitan vielä ihmeteltäväksi pikku videon meidän Thaimaan lomasta tyttöjen kanssa:


29. helmikuuta 2016

Lyhyet kuulumiset

Ajattelin kirjoittaa lyhyesti kuulumisia nyt kun olen ollut Suomessa jo kuukauden. Paljon on tullut kyselyitä siitä aionko jatkaa ratsuttajana, kenen hevosia ratsastan, mistä kaikki sisäänratsastettavat tupsahti ja aionko jäädä Suomeen. On ollut todella, todella ilahduttavaa saada niin paljon kyselyjä siitä miten menee ja mitkä on suunnitelmat. Ehkä se on tämä Suomen talven pimeys, mikä on kuitenkin hieman hillinnyt kirjoitusintoani.

Muutama sisäänratsasettava joiden kanssa aloitin jo hommia ja joista kerroin aiemmassa postauksessa, ovat tuttavan hevosia joista sovittiin jo vuosia sitten, että teen niistä ratsuja kun sen aika koittaa. Suomeen tultuani olin varautunut siihen, että oman alan hommia ei välttämättä olisi tarjolla heti ja suunnitellut täyttäväni päivät aamusta iltaan ratsastuksella - saadakseni taas tuntumaa ratsuhevosilla ratsastamiseen ja käyttääkseeni kaiken aikani rakaimman intohimoni parissa. Ensimmäiset viikot täyttyivätkin suunnitelmien mukaan ratsastuksesta, eri ihmisten omistuksessa olevilla hevosilla, monenlaisilla hevosilla. 

Kolme viikkoa sitten palasin kuitenkin täyspäiväisesti sorvin ääreen, töihin siis ja omalle alalle. Päivät kuluvat siis edelleen hevosten parissa ja niiden selässä. Kävi siis oikein hyvin. Nyt laukkahevosten sijasta meillä on talli täynnä laadukkaita estehevosia, sekä nuoria koulutuksessa olevia hevosia jotka oppivat innolla joka päivä. Hyvissä, siisteissä ja turvallisissa puitteissa ammattitaitosten ihmisten ja hyvinhoidettujen hevosten kanssa on ilo työskennellä. Minulle kuuluu siis hyvää ja lupaan kirjoitella toivomistanne aiheista, kunhan joku päivä pääsen vauhtiin.





30. tammikuuta 2016

Taas hevosen selässä

Nyt on lomailut takana päin ja pian myös ensimmäinen viikko Suomessa. Loma Thaimaassa sujui oikein hyvin. Reilu kaksi viikkoa oli juuri sopiva kesto lomalle ja nyt on ihanaa olla taas kotona Suomessa. Ensimmäinen viikko meni lähes kokonaan kuumeen kourissa, mutta heti, kun olo alkoi hieman hellittää, oli päästävä takaisin hevosen selkään lähes kuukauden tauon jälkeen. Ryhdyin hommiin täydellä teholla heti torstaina. Ratsastin kaksi tuttua hevosta, 21-vuotiaan erinomaisessa kunnossa olevan hannover-ruunan ja toisen 12-vuotiaan esteruunan. Tämän lisäksi päivään mahtui muutama uusi tuttavuus: ratsastin yhden 10-vuotiaan, ikäisekseen erittäin raa'an, mutta 120cm luokkia hypänneen, laadukkaan ja potentiaalisen oloisen tamman. Tämän lisäksi läpiratsastin yhden tallilla asuvista tuntihevosista ja aloitin vähän hommia kahden tallilla asuvan 3-vuotiaan kanssa.

Toinen varsoista oli jo ajolle opetettu 3-vuotias suomenhevosruuna. Ajo-opetus oli sen kohdalla tehnyt todella hyvää ja saatiin hommat käyntiin vauhdilla. Ruunaa oli myös aiemmin satuloitu, joten satuloimme sen jo tallissa ja toimme kentälle. Ensikertalaiseksi hevonen ymmärsi juoksutuksen idean erittäin nopeasti. Juoksutin sitä molempiin suuntiin hetken ravissa niin, että se tottui ensin satulan liikkeeseen ja sitten myös alhaalla roikkuviin jalustimiin. Koska hevonen käyttäytyi hyvin, en halunnut jatkaa liinassa työskentelyä pitkään, jottei se tylsistyessään alkaisi keksiä mitään konnankoukkuja.



Olin jo etukäteen ajatellut kiipeäväni selkään, mikäli varsa käyttäytyy asiallisesti. Paikalla oli myös apukäsiä, joten tuumasta toimeen. Ensimmäisellä kerralla, kun nousin jalustimelle, jännittyi hevonen hieman ja otti muutamia sivuaskelia. Heti, kun hevonen rauhottui paikalleen, laskeuduin pehmeästi alas ja kiitin sitä maastakäsin. Seuraavalla toistolla hevonen pysyi paikallaan ja kolmannella toistolla taputtelin sitä selästä käsin ja liikuttelin vapaata jalkaani ja ylävartaloa. Neljännellä kerralla kiipesin selkään varovasti istumaan hevosen seistessä paikallaan. Tämän jälkeen kiipesin kerran oikean puolen jalustimelle ja myös oikealta puolelta selkään. Pääsimme myös liikkumaan, ensin muutaman askeleen ja lopulta kävelimme myös hieman pidemmän matkan. Vihtori oli mallioppilas ja pysyi rauhallisena ja tyytyväisenä koko työskentelyn ajan, mikä on aina hyvä asia. 



 

Työskennellessäni nuorten ja raakojen hevosten kanssa, juttelen niille lähes tauotta pitääkseen ne mahdollisimman rauhallisena ja rentona työskentelyn ajan. Rauhallinen käytös ja eleet ovat yhtä tärkeitä, mutta mielestäni ratsastajan pitää myös liikkua hieman ja olla rentona ensimmäisistä kerroista lähtien - hevosen reaktioita koko aika tarkasti silmällä pitäen. Avustajan rooli on aivan yhtä tärkeä kuin ratsastajan. Hevosta kiinni pitävä ihminen pitää koko ajan kunnolla, kaksin käsin kiinni. Avustajan tulee seisoa kasvot kohti hevosta, seuratakseen hevosen ilmettä ja reaktioita. Meillä oli erittäin hyvä avustaja ja yhteistyö sujui saumattomasti ja hevonen pysyi rauhallisena, meidän molempien jutellessa sille.

Työskentelin hieman myös toisen nuoren, tallilla asuvan kolmevuotiaan puoliveriorin kanssa. Sen kanssa oli tehty edellistä selvästi vähemmän, joten aloitin tekemällä hieman maastakäsin työskentelyä käynnissä ja hieman rauhallisessa ravissa, hevosen käyttäytyessä mallikkaasti. Hevosella ei ollut kenkiä, eikä sillä ollut ikinä ollut satulaa. Tein töitä alle kymmenen minuuttia tarkkaillen hevosen käyttäytymistä ja reaktioita. Kentän sulaessa päästään hyvillä mielin jatkamaan harjoituksia tämänkin kanssa.